Anniina

Heippa! Olen 20-vuotias nainen Haukivuorelta, Etelä-Savosta. Omistan kaksi koiraa, Lucan ja Xeran. Asun kihlattuni kanssa söpössä rivitalokaksiossa, jossa on oma aidattu piha. Saanen myös hehkuttaa; minusta tulee Rouva syyskuussa 2018!

Olen kotoisin pohjoisemmasta, Tyrnävältä. Muuttoja on ollut elämän varrella useampi ja kaikenlaista on tullut nähtyä, koiriakin. Äidilläni oli ollut koko lapsuuteni ajan saksanpaimenkoiria ja muitakin sessejä, mutta ensimmäisen koiran sain/saimme sisarusteni kanssa kun olin 9-vuotias. Villakoira Jimi oli keskikokoisen ja toy villakoiran sekoitus, itseasiassa se oli mummoni koiran pentu. Siksi saimme sen halvalla eikä se ollut edes rekisteröity. Vuosia myöhemmin Jimi jouduttiin antamaan takaisin mummolle, sillä olimme saada häädön sen voimakkaan eroahdistuksen myötä. Päätös oli isäni, ei minun. 

Seuraava oma koirani oli Soni, oikealta nimeltään Korpikairan Illansulo. Se oli sijoituskoira, ja tuli minulle n. 3kk iässä, kun itse olin 15. Olen varma, että Soni on minun elämäni koira. Sellaista ei tule enää koskaan vastaan. Vaikka se oli pentu, se kulki kuin ajatus ja oppi kerrasta monia asioita. Harjoittelimme tokoa ja kävimme näyttelyissä. Soni oli kiltein koira jota olen koskaan tavannut; se ei hätkähtänyt isoista tai pienistä koirista, ei vetänyt, tykkäsi lapsista ja rakasti aivan kaikkia. Soni menehtyi vuonna 2014 vain 1v 4kk iässä maksashunttiin, eikä mitään ollut tehtävissä. Toisinaan itken edelleen kun mietin Sonia.. Parhaat lähtevät aina ensin. 

Jimi

Soni

Luca tuli minulle aika pian Sonin kuoleman jälkeen. En itse todellakaan halunnut koiraa, ehkä muutaman kissan olisin voinut ottaa. Mummoni oli kuitenkin sitä mieltä, että minä en mitään kissoja ota, vaan koiran; Olenhan minä henkeen ja vereen koiraihminen! Niin ollen matkasimme hakemaan Lucan Raahen läheltä yksityishenkilöltä. Lucan kanssa alku ei ollut ruusuinen ja tutustuminen vei pitkään. Minulla ei ollut juurikaan motivaatiota koiran suhteen, mutta hiljalleen rakastuin Lucaan täysin. Se on minun silmäteräni; yhtä ärsyttäväkin kuin minä itse! Ikä on hiipunut minunkin papparaiseen ja vuosien varrella se on nöyrtynyt paljon, niin kuin minäkin. Suhteemme Lucan kanssa on vankka ja luottamuksellinen. 

Otin Lucan kaveriksi chihuahua Rengarin keväällä 2016. Rengar oli n. 5kk ja ihanan tyhmä, aika normaali chihu. Se rakasti huomiota ja hellyyttä yli kaiken, mutta oli todella mustasukkainen ja rajoitti Lucan tekemisiä paljon. Lisäksi se pentumaisesti ärsytti ja roikkui Lucassa jatkuvasti, eikä Luca uskaltanut sanoa vastaan kun toinen oli niin pieni. Minäkään en joka hetki kerennyt Rengaria vartioida. Lopulta Luca lakkasi syömästä ja oli todella apaattinen. Päätin luopua Rengarista Lucan tähden. Rengar sai ihanan kodin Oulusta, perheestä jossa oli toinenkin chihuahua. Lucan kunto parani nopeasti ja se alkoi taas syömään normaalisti. 

Rengar

Syksyllä 2017 olin haaveillut vuosia, aina Sonin kuolemasta saakka, että saisin vielä joskus oman lapinporokoiran. Sellainen tilaisuus tuli, kun löysin Cossaks kennelin Xanthic-pentueen Facebookista. Vanhemmat ja muu suku miellyttivät minua, eikä koiran ulkonäkökään ollut hassumpi. Tulemme loistavasti juttuun kasvattaja Carina Oleniuksen kanssa, joten päätös koiran ottamisesta oli aika helppo. 






Luca ja Xerakin tulevat ihan hyvin juttuun. 
Xera on rauhallinen ja antaa Lucankin elellä omissa oloissaan; näin molemmat ovat tyytyväisiä. Paras ystäväni oli ottanut jo aikaisemmin kultaisennoutajan pentu Poppyn, jonka kanssa Xera rakastaa painia ja telmiä. Luca seurailee mielummin kaverusten temmellystä kauempaa. 

Xera

Rakastan näyttelyissä käymistä ja olen todella kiinnostunut tokoilusta, ehkä agilitystakin hieman. Haluaisin ehdottomasti käydä kursseja molempiin lajeihin liittyen. Keväällä 2018 olisi tarkoitus mennä kasvattajakursseille ja hakea kennelnimeä "Hallaturkin". Nähtäväksi jää, hyväksytäänkö se, vai keksinkö jotain muuta. Kunhan pääsee asumaan omakotitaloon, alan kasvattamaan lapinporokoiria. Muihin mielenkiinnonkohteisiini kuuluu autot, valokuvaus, nukkuminen ja hyvä ruoka. 

Soni, minä ja siskoni koira Leonardo. Minulla ikää 15.

Luca